5 askelta viinihurahdukseen – näin se tapahtuu (perustuu tositapahtumiin!)
1. Ensiyritys
Olin siinä kahdeksantoista ikävuoden kieppeillä, kun sain vanhemmiltani ruinattua luvan maistaa pienen korkillisen verran Markiisia – jääkaappimme alahyllyllä keikkunutta ja värikkääseen etikettiin puettua makeaa, mutta väkevää hedelmäviiniä.
Kastoin kieleni minulle annettuun maistiaiseen ja…
Se oli hirvittävää!
Tuhti sokerimääräkään ei onnistunut peittämään viinimäistä karvautta ja reipasta alkoholisuutta. Irvistelin ja olin varma, etten tule koskaan juomaan viinejä.
OPETUS: Älä lannistu ensimmäisestä ja yhdestä huonosta makuelämyksestä. Viinien kirjo on valtaisa!
2. Kyykkystartti
Seuraava viinielämys antoi odottaa itseään, mutta lopulta löysin minulle sopivan makutyypin Alkon hyllyiltä. Kun siidereistä ja lonkeroista ottaa siirtymäaskelta viinien maailmaan, helpoin askelma on lempeä ja makeahko -makutyyppi valkkareiden osastolla. Kategoriasta löytyy myös suoranaisia karkkeja, mutta omaan suuhuni parhaiten sopivat orastavalla viinitielläni puolikuivat valkoviinit.
Kun vielä opiskeluaikoinani havahduin siihen, että edullisimmillaan syväkyykkyyn saattoi Alkon hyllyjen ääressä heittäytyä noin seitsemän euron pullohintaan, pääsi viininjuojani ura hyvään vauhtiin!
Suosikkejani olivat tällöin rieslingit ja gewürztraminerit.
Jos joskus sattui omaan suuhun sopimaton hutiostos, sen saattoi tuunata lorauksella spritea ihan kelvolliseksi kippistelyjuomaksi.
OPETUS: Jos halpa viini onkin huonoa, sen ostaminen ja siihen kulutetut eurot eivät harmita niin paljon, mutta muutaman lisäeuron turvin tsäänssit hyvään makuelämykseen kasvavat huimasti!
3. Viinimaku muuttuu
Vuodet vierivät ja valkoviinimakuni kääntyi koko ajan kuivempaan suuntaan. Nauttimani rieslingit rapsakoituivat ja kuivista valkoviineistä kallistuin hiljalleen punaviinien puoleen. Erityisesti makutyyppi mehevä ja hilloinen oli tässä vaiheessa omaan mieleeni. Nautiskelin sekä niin sanotuista sohva- eli seurusteluviineistä että ravintolassa saamistani, lähestulkoon runollisista ruuan ja viinin yhdistelmistä.
Nykyään juon vähän kaikkea, mutta vuodenaikojen ohjaamana: valkkareita ja roseeviinejä kesällä, punaviinejä talvella. Kuplat sopivat tietty ympärivuotiseen nautiskeluun!
OPETUS: Viinimaku muuttuu. Ei siis kannata pelästyä, jos oma parin vuoden takainen suosikkiviini ei sovikaan enää suuhun yhtä mutkattomasti.
4. Viininiiloiluja
Viineistä pystyy nauttimaan mennen tullen ilman sen syvempää taustojen tonkimista. Mutta kun harrastus alkaa siirtyä seuraavalle askelmalle, sitä huomaa kiinnostuvansa entistä enemmän myös viinin taustoista: Mistä maasta ja millaiselta tilalta viini on kotoisin? Miten samasta rypäleestä valmistettu viini voikaan saada eri tuottajien hyppysissä niin erilaisia makuvivahteita? Entä miksi toinen pullo maksaa Alkon hyllyllä kympin ja toinen lähemmäs satasen?
Sukellus viinien maailmaan on kuin hyppy kymmenestä metristä: suunta on kaikilla sama, mutta tyyli täysin vapaa.
Tietouden tasoja on yhtä monta kuin viininrakastajiakin. Hauskaan alkuun pääset näin: osallistu kaupungin kivoissa ravintoloissa järjestettyihin viinitastingeihin, kierrä alan messuilla viinilasi kourassa, seuraa lempiviinien tuottajia Instagramissa tai jää suustasi kiinni Alkon myyjän kanssa sen ainaisen vakioviinin ostamisen sijaan.
OPETUS: Viineistä ei tarvitse ymmärtää mitään nauttiakseen niistä. Uskallan silti väittää, että tieto lisää nautintoa. Jos et usko – kokeile!
5. The Viinikaappi
Ultimaattinen viinihurahduksen harrastelijataso on se, kun omaan kotiin tulee hankkineeksi viinikaapin. Ihmiset kyllä ostelevat autoja ja omistusasuntoja, mutta silti juuri viinikaappiin liitetään tietynlainen leima: sittenhän viinin lipittely on jo totista hommaa!
Ehei, se muuttuu astetta lunkimmaksi, kun jääkaappi, tv-tason hyllyt ja eteisen kaapit eivät enää pullistele pulloista vaan viinit ovat kootusti yhdessä kaapissa ja aina korkkaamislämpötilassa!
Oman viinikaappini hankin koronakeväänä, kun päätin pitää kulutuksen rattaat pyörimässä ihmisten linnoittautuessa koteihinsa. Onneksi joku viisaampi neuvoi ennen ostopäätöstä ostamaan kerralla tarpeeksi ison kaapin. Viime metreillä lisäsin oman kaappini paikkamäärä kahdeksalla, mutta eihän siinä kulunut kuin noin kuukauden päivät, kun kaappini jo pullisteli täyteläisyyttään.
OPETUS: Anna palaa ja osta se kaappi!
Viinitollo
Liity Paras Viini -yhteisöön!
