Ei etiketti viiniä pahenna – vai onko näin? Kysyimme graafikolta

Share

Tosiaan. Viinietiketit. Tulemme tekemään journalistisia syväsukelluksia aiheeseen myöhemminkin, koska vaikka kyse on viinistä, jota pääasiassa juodaan, määrittyy yllättävän monen ostopäätös etiketin perusteella. Joka ei kai periaatteessa liity viinin makuun. Ja emme toki väitä että itse ostaisimme viiniä kivan etiketin perusteella ikinä, koska olemme Tosi Ammattilaisia, mutta näin tieteellisestä näkökulmasta ilmiö on kovin kiinnostava.

Tällä kertaa keskustelun kirvoitti Prayers of Sinners & Saints -niminen viinibrändi, koska katsokaa nyt sitä:

Ja kuulkaa. Sen etiketti LOISTAA PIMEÄSSÄ.

Painotamme vielä, että emme siis suinkaan itse vakavamielisinä harrastajina anna moisen kikkailun vaikuttaa viinivalintaamme, mutta hei. SE LOISTAA PIMEÄSSÄ.

Koska halusimme paneutua aiheeseen estetiikan asiantuntijan kanssa, soitimme graafikko Janne Kuntulle.

Hei Janne! Mikä viinietiketeissä on niin ihmeellistä?

“Sellainen tulee ainakin mieleen, mikä on maailmassa totta, että vinyylit ovat tietyllä tapaa kuolleet isommille massoille. Niistä grafiikoista tehtiin ihan älyttömiä, niin kuin taideteoksia. Niin tuntuu, että viinit on nyt se maailma, jossa satsataan painoteknisesti ja taiteellisesti. Missä muussa kaupallisessa tuotteessa pistetään niin paljon paukkuja folioihin ja muotoiluun, siihen koko kokonaisuuteen?

Toki on esimerkiksi parfyymit, joissa on lasimuotoilua ja muuta, mutta ne on jo luksus-luksus. Mutta mistä muualta sä saat näitä maailmoja kympillä?”

Nyökyttelemme vimmaisesti puhelun toisessa päässä.

Mitä noin alan ammattilaisena sanoisit Prayers-viineistä?

“Nopealla katsauksella tulee vahva fiilis siitä, että ne vetää kaiken jotenkin täysillä. Niin kuin nettisivusta lähtien, että siellä voi selata ylöspäin, taivaaseen, kun siellä on ne pyhimykset, ja sitten alaspäin sinne syntisiin. Tässä vois lähteä varmaan pian taidenäyttelyyn Alkoon.”

Miten paljon uskot hienon tai erikoisen etiketin vaikuttavan ostopäätökseen?

“Varmasti viineissä löytyy kohderyhmä, joka ostaa etiketin perusteella. Jopa niin, että saattaa kyseenalaistaa Alkon myyjän suosituksen siksi, että etiketti ei näytä niin kivalta. Kyllä sillä on superiso vaikutus. Joku voi lähteä sinne keskitielle, että laitetaan isoilla kapiteeleillä vanhoja kirjaimia etikettiin, tai sitten sinne toiselle linjalle, missä mieleenpainuvasta kuvituksesta tulee synonyymi sille itse viinille. Niin kuin “polkupyöräviini” tai “pöllöviini”.”

Toimitus suosittelee vierailemaan viinibrändin sivustolla osoitteessa sinnersandsaintswine.com

Toden totta. Mutta entä etiketin kääntöpuoli? Onko siellä pelkkää liimaa, haha!

“Niin… No, visuaalisuus on älytön potentiaali, mutta tietysti sen voi myös sössiä. On sekin koulukunta, joka ajattelee että jaha, varmaan paskaa viiniä kun pitänyt etiketillä kikkailla. Että onko jokin nuorisolaisviini kun näyttää niin oudolta. Miten paljon niitä perinteitä voi rikkoa? Pitääkö olla vanha ja arvokas, jotta on vakavastiotettava?

Toiselle koulukunnalle se ulkonäkö on sitten jo puoliruokaa. Jos palataan tähän Prayersiin, niin eihän se jokaiseen sunnuntaipöytään lähde, mutta jos miettii vaikka jotain halloween-juhlia, niin onhan se siinä ihan älytöntä, että on pimeässähohtava luurankoviinipullo.

Varmaan pääpointtina mulla tulee mieleen, että tässä on vedetty hyvin se suunnittelun vapaus ja ilo. Ollaan oltu valmiita satsaamaan efekteihin, taloudellisestikin. Heti kun ruvetaan laittamaan jotain lakkaa tai folioita, niin se on lisäkustannus, mutta nyt mennään jo niihin painoteknisiin asioihin.”

 

Kyllä kyllä! Millainen viininmielinen ihminen Kunttu itse on?

“Mä olen viini-ihmisenä niin kuin, avuton. Tiedostava avuton. Haluaisin tietää viineistä enemmän, mutta ei ole ollut aikaa opiskella niitä, kun on niin paljon kaikkea muuta, mitä pitää opetella. Tämän vuoksi mä kaadun polvilleni, kun menen Alkoon sisään, ja ne tietää siellä heti, kun kerron mitä haen. Luotan Alkon myyjien ja muiden makuun.

Mutta tietysti tykkään katsoa pakkauksia, ruoka- ja viinikaupoilla. Että siistiä, näihin on panostettu ja joku on kelannut niitä. Että niissä on hyviä printtejä ja taideteoksia niissä pulloissa.”

Olemme jo lopettelemassa puhelua (innostuneena ajatuksesta uudenlaisesta taidenäyttelykokemuksesta, joka pitäisikin pikimiten kokea), kun Kunttu lisää vielä yhden näkökulman aiheeseen.

“Sanon tän vielä, mikä tuli mieleen. Että toisaalta yksi, mikä liittyy graafiseen suunnitteluun, on se Alkon oma värikooditusjärjestelmä. Se on sellainen eräänlainen helppokäyttöinen “metrokartta” siellä Alkon sisällä, jonka kanssa voi navigoida ja kierrellä maittain tai ikonien perusteella.

Siellä on ne alkuviiniruukkuikonit, joista miettii että “okei, nämä on jotain jännänmakuisia viinejä”, tai sitten voi seurailla niitä luomuviinin lehti-ikoneita ja muuta. Alko on vähän niin kuin kouluttanut meitä katsomaan viinejä sen perusteella, että “mä tykkään tämännäköisistä kylteistä ja tämän värisistä viineistä ja tästä poron kuvasta”. Että visuaalisuudella voidaan vaikuttaa valtavasti, oli se sitten tunnepohjaista tai enemmän tänne käyttöliittymäasioihin ja arjen helpottamiseen.”

Kiitämme Kunttua näkemyksistä ja päätämmekin lähteä heti suunnistamaan ja katselemaan Alkon koodeja ja hyllyvälejä ihan uusin silmin. Ties vaikka löytyisi jotain kivan kimaltelevaa.

Ihan siis journalistisessa mielessä.

Liity Paras Viini -yhteisöön!



Paras Viini on yhteisö, jossa kiistellään makuasioista, ajaudutaan tilanteisiin ja katsellaan maailmaa valkoisten ja punaisten lasien läpi.