Artesaanijuustoille on paikkansa ja aikansa, mutta niin on myös kaupan oman merkin kiloiselle kermajuustolle. Että jää sitten budjetista isompi lohko olennaisempiin asioihin. Uhrauduimme siis yhteisen hyvän puolesta ja joimme viiniä ja söimme juustoa.
1. Valio Hyvä suomalainen Arkijuusto
Klassikolla sisään, totesimme, ja lämmittelimme kielenkannat. Valion Hyvä suomalainen Arkijuusto on leivän päältä tuttu, mukavan mieto edam-tyylinen käntty. Kilolla hintaa on rapeat neljä euroa, eli höyläämistä riittää illan pikkutunneille asti pienemmälläkin panostuksella.
Arkijuustoa täydentämään valikoitui Llai Llai Pinot Noir, marjaisa ja raikas uuden maailman punaviini.
Alkuun toteamme, että parhaimmillaan Arkijuusto lienee hätäisesti höylättynä pimeässä keittiössä, avonaisen jääkaapin kelmeässä valossa. Koska tällaisen kovemman luokan tieteen edessä nöyrtyy parahinkin viininmaistelija, teemme siis juuri niin, jotta maisteluolosuhteet olisivat mahdollisimman autenttiset. Suvereenin teeman mukaisesti myös Llai Llai nautitaan leikkuulaudan äärellä seisten pullon suusta.
Annamme elämykselle pehmeän 8/10. Jollain tapaa tuhma olo, mutta sillä lailla innostavasti. Ehkä seuraavaksi lähdemme lennättämään alasti leijaa kesäyöhön tai ottamaan harkitsemattomat tatuoinnit. Elämään sellaista parasta elämäämme.
2. Pirkka emmental-mozzarella juustoraaste
Pirkka emmental-mozzarella juustoraaste ei ehkä olisi ensimmäinen valinta viininmaisteluun, joten siksi se on meidän toinen valintamme. Paritamme sille Mayu Reserva Carménèren, mehevän ja hilloisen chileläisen suursuosikin.
Raasteformaatti osoittautuu hieman hankalaksi, mutta kun pinsettiote vetreytyy, ollaan jo asioiden äärellä. Tavallaan sitä palaa jonnekin metsästä-keräilijäaikoihin, siinä valkokultaisia herkkusoiroja kapeasta pussinsuusta taiteillessa. Olemmepa vahvoja ja itsenäisiä, tässä todella tekemässä töitä ruuan eteen! Tekniikka on kuitenkin tärkeää: kun juuston ulkoistaa vasemmalle kädelle, pysyy viinilasi epätahmaisena oikeassa, eikä kumpikaan liike suotta keskeydy.
Kokonaisarvosana raaste+Carménère-kombolle on 7/10. Arvostamme vaihtelua, mutta tällä lailla kun on kiireinen viinitoimittaja eikä jouda raasteita kuumentelemaan (internetin mukaan lämmitettäessä raaste “gratinoituu kauniisti”), emme ehkä tavoittaneet juuston täyttä potentiaalia.
3. Violife Original, vegaaninen juustovaihtoehto
Kolmantena armottoman raadin syyniin joutuu testin vegaaninen vaihtoehto, Violife Original, makuparinaan Leclerc Briant Rosé Champagne Brut, viidenkympin erittäin kuiva pottu sampanjaa itseään Alkon vakiovalikoimasta.
Ja Dionysoksen nimeen, on se vivahteikas! Kainon paahteinen jälkivaikutelma on (yllättäen) ihanassa harmoniassa pehmeän epä-juuston kanssa ja nyökyttelemme toisillemme aavistuksen häkeltyneinä.
8,5/10 on lopullinen arvosana ja vaikka eihän se mikään juusto ole, mutta kyllä siinä jokin ajatus piilee.
4. Arla Apetina juustopala
Onko se juustopala ollenkaan, jos sitä ei syö heraisin sormin suoraan blokista? Järkeilimme, että koska “laadukasta ja helposti murenevaa välimerellistä juustoa” tavataan usein nimenomaan salaateissa ja rose on hirveän trendikäs ja etenkin salaattien kera, olisi chileläisen Mayu-viiniperheen Mayu Rose tieteen nimissä hyvä testata juuri tähän kohtaan.
Alkuun ihastelemme pulloa, joka on tosi nätti. Että kun pellava-asussa istuu heinäkuisena iltana omassa pittoreskissa puutarhassa skandinaavisessa nojatuolissaan rhododenrumien tuoksussa, niin Mayu Rose sopii sitten siihenkin hyvin realistiseen kuvaan. Ja sopiihan tuo myös juustopalaan, mutta kai sen olisi voinut maistamattakin aavistaa: suolainen ja kermainen yhdistettynä kuivaan, hapokkaaseen ja pieneen mansikkaisuuteen ei voi olla ihan kamalaa.
Testin edetessä alamme yhä jämerämmin mielistyä ja myös yksimielistyä siitä, että rohkeampi pitäisi olla juustojen kanssa. Koska olemme journalisteja, teimme myös pitkäjänteistä taustatutkimusta, jossa paljastui, että vuonna 2014 söimme juustoa 25 kg per naama. Pienen lapsen verran, jos lapsi olisi tehty juustosta. Se on Euroopan toiseksi eniten. Jossain se myös kauniisti laitettiin, että “Maailmalla käyttö on yleisempää salaateissa, ruoanvalmistuksessa ja esimerkiksi jälkiruokina, kun taas meillä juustolla herkutellaan yleisimmin leivän päällä”. Koska kermajuustokansaahan me olemme.
5. Valio Arkirae
Eroica Riesling valikoitui testiin toki sen vuoksi, koska luulimme että pullossa lukee Erotica. Arkirae puolestaan lentää kaupan hyllyltä etenkin näin proteiinibuumin jälkimainingeissa hirveään tahtiin, ja ajattelimme, ettei pieni fitness liene ikinä pahitteeksi.
Tasapuolisuuden nimissä maistelimme myös Arkirakeen luonnollisessa muodossaan sesongin raaka-ainetta kunnioittaen, lusikoimme purkista.
Suolaisuus on itse asiassa oikein hyvä ja “liemi” kivan täyteläistä. Rakeet ovat aika isoja ja “erikseen”, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan ole kuiva tai puiseva.
Lukulapsusta seuranneesta pettymyksestä toivuttuamme suhtaudumme Eroicaan jo varsin myötämielisesti. Se näyttää tyylikkäältä ja on Alkon sanoin vivahteikas ja ryhdikäs. Samaistumme kuvaukseen itse, joten varmasti myös Riesling on hyvä.
Ja kyllähän se on. Ihan totuuden nimissä emme välttämättä laittaisi Arkiraetta juustolautaselle (toisaalta keitä me olemme puhumaan), mutta voimme erityisesti nähdä sen viehätyksen silloin, kun vähän niin kuin kaikki muu snäksi on jo loppu, mutta jotain suolaista pitäisi saada, ja jääkaapista löytyy viime viikon minän ystävällinen lahja tulevalle minälle, puolen kilon Arkirae. Kyllästää sen vaikka suolalla ja pippurilla jos mielii, mutta manifestimme kyllä selvisi, ellei jopa vahvistui, viimeisen makuparin myötä.
7/10, ja makumaailmaa taas hieman enemmän nähneenä.
Joten pieni manifesti siis, arvon viininmieliset: seuratkaa sydäntänne! Syökää sitä arjen kermajuustoa kun kumminkin tykkäätte! Yhdistäkää se samppanjaan! Eläkää!
Manifestin kirjoitimme ennen viimeistä maistelua, jossa yhdistimme Arkirakeen Ste Michelle Eroica Rieslingiin.
Liity Paras Viini -yhteisöön!
