Tarina siitä, miten Viinitollosta tuli tietokirjailija

Olen teoriassa aivan tavallinen viininrakastaja, mutta käytännössä minut tunnetaan kuitenkin sosiaalisessa mediassa paremmin nimellä Viinitollo, maahantuojat haluavat maistattaa minulla viinejään ja ensi keväänä julkaistaan kirjoittamani viiniaiheinen tietokirja.

Miten tässä näin on käynyt?

Peruskivi kirjahaaveen toteutumiselle löytyy jo lapsuudesta, jolloin vanhempani veivät minua ahkerasti kirjastoon. Lukeminen kartutti sanavarastoani ja loi arvostuksen kirjoja kohtaan.

Kirjojen äärellä minulle syntyi myös haave omasta kirjasta. Muistan kirjoittaneeni tämän haaveen ensimmäistä kertaa julki lukion aineessa, jossa itsensä piti esitellä äidinkielen opettajalle. Tuolloin olin kuitenkin vielä täysin tietämätön siitä, millainen minun kirjani voisi olla – aiheeltaan, näkökulmaltaan saatika tyylilajiltaan. En myöskään tiennyt, miten kirjailijaksi käytännössä tullaan.

Innostukseni viineihin syttyi kunnolla puolestaan parinkymmen ikävuoden paremmalla puolella, ja siinä kolmenkympin kieppeillä perustin Instagramiin Viinitollo-nimeä kantavan tilin. Sen tarkoituksena oli toimia omana julkisena viinipäiväkirjanani sekä alustana omalle viini-ihmettelylleni. Viinitollon slogan kuuluu: ”Viini maistuu, mutta paljoa en jumalten juomasta (vielä) tiedä. Tervetuloa mukaan opintomatkalle!”

Haaveeni omasta kirjasta ja tutkimusmatkailu viinien maailmassa alkoivat ajatuksissani limittyä yhä tiiviimmin toisiinsa.

Annoin ajatuksen muhia, luonnostelin kirjan ensimmäisiä kappaleita ja suunnitelmaa sisällysluettelosta.

Sitten päätin tehdä sen.

Kukaan ei osaa tulla hakemaan haaveilijaa kotisohvalta, joten rohkaistuin ja lähestyin potentiaalisia kustantamoja sähköpostitse. Maileja vaihdettiin ahkerasti ja niin siinä lopulta kävi, että solmimme kustannussopimuksen tietokirjoihin erikoistuneen Tuuma-kustannuksen kanssa: Viinitollon käsikirja näkee päivänvalon helmikuussa 2021.